Seurasin jonkin verran tässä kesän mittaan Tommi Lahtosen juoksuvaellusta Vironlahdelta Nuorgamiin. Tommilla on kunto ja kyky ihan eri tasolla kuin minulla :-) Jokainen kuitenkin valitsee omat haasteensa ja tavoitteensa, minulla tavoite on mennä pienempää tahtia ja vähän raskaammalla rinkalla. Jos suinkin jaksan ja pysyn motivoituneena niin Nuorgamissa olen vuonna 2026, ainakin nykyisellä tahdilla.
Viime vuonna, kun aloitin, tein yhteensä matkaa 250 kilometriä kahdentoista päivän aikana, tänä vuonna vasta viisi päivää ja 122 kilometriä. Keskinopeudeksi tulee vuonna 2020 siis 20.8 km/pv ja (toistaiseksi) kuluvana vuonna 24.4 km/pv. Jos otan Tommin matkan arvion, 1850 km, otan siitä oman matkani tähän mennessä ja otan vähän optimistisen keskipäivävauhdin, saan 62 päivää matkaa Nuorgamiin. Jos oletan että saan 14 päivää per vuosi edettyä—mikä alkaa vaatimaan jatkossa jo enemmän järjestelyjä koska matkat lähtö- ja päätepisteille alavat viemään aikaa—matka Suomen pohjoisimpaan pisteeseen vie minulta vielä neljä ja puoli vuotta.
Ainakin jää aikaa fiilistelyyn ja suunnitteluun!
Joka tapauksessa, seuraava pätkä on Kurusta Virroille. Hahmottelin kaksi vaihtoehtoa: Vaskiveden toimiessa ylitsepääsemättömänä esteenä se pitää kiertää joko lännestä tai idästä. Valitsin läntisen reitin kahdesta syystä: Pirkan polku kulkee pääosin sitä kautta, ja vastaavasti itäisempi reitti olisi kulkenut enemmän isommilla teillä. Kääntöpuolena matkaa on jonkin verran enemmän.
Virrat olin valinnut kohteeksi ihan käytännön syistä, elikkä sieltä pääsee Tampereelle jotenkuten järkevästi. Tampereelta pääsee Kuruun suoraan bussilla 85 (kaksi kertaa päivässä), ja Virroilta Tampereelle bussilla Oriveden kautta noin kaksi ja puoli tuntia kestäen (kaksi kertaa päivässä samaten).
Mutta! Huomasin ihan viime viikolla hesarin rengasmatkojen artikkelista että Virroilta kulkee höyrylaiva Tarjanne Tampereelle!
Joten siinä minulla oli valmis suunnitelma: ensin Kuruun tiistai-iltana (muista: vain kaksi vuoroa Tampereelta päivässä), lyhyt patikointi Ruukinkosken laavulle jossa ensimmäinen yöpyminen. Toinen päivämatka on Haukkajärven leiripaikalle. Kolmas ja neljäs päivä vie jonnekin Virtojen lähimaastoon, josta lauantaina lyhyt patikointi Virroille, käynti kaupassa, peseytyminen rannassa, vaihto puhtaisiin vaatteisiin ja kello 10 laiturista höyrylaivalla kohti Tamperetta. Tsuu-tsuu!
Yhteensä neljä yötä, ja kolme varsinaista vaelluspäivää ja kaksi lyhyttä ilta- ja aamupätkää. Matka-arvio on kartasta arvioiden 69 kilometriä, joskin käytännön kokemus on osoittanut todellinen matkan ylittävän arvion n. 5-10% joten sanotaan että 75 kilometriä. Ruukinkoskelle on 5 kilometriä, eikä lauantaina aamulla kannata yli kahden tunnin patikointia jättää jäljelle, eli noin 8 km. Jäljelle jäävä 62 km jakautuu kolmelle päivälle = riittävä pelivara. Tiedän kokemuksesta Helvetinjärven kansallispuiston alueella olevien polkujen olevan ihan oikeasti polkuja, eli 3-4 km/h, mutta se on kuitenkin alle puolet koko matkasta, loput ovat nopeampia metsä- ja sorateitä. Kokonaisuutena suunnitelma on riittävän väljä jotta uskallan luottaa olevani Virroilla satamassa laivan lähtiessä.
Tai siis en satamassa, vaan laivassa :-)
Toinen asia jota olen tiiraillut on sääennusteet. Kesä-heinäkuu on tähän asti ollut hyvin helteistä (+32C ulkona!). Ensi viikon ennuste näyttää huomattavasti viileämmältä, mutta silti n. 20-25C päivälämpötiloihin yltävältä. Aika täydellinen kesävaellussää! Ei painostavan kuumaa, mutta ei kylmääkään. Vettäkään ei pitäisi olla tulossa, mitä nyt kesäkuuroja mahdollisesti.
Ei muuta kuin pakkaamaan!