Alustus

Sain päähäni vaeltaa Suomi päästä päähän, Hangon nipukasta aina Nuorgamiin asti. Ajatus pulpahti sen jälkeen, kun olin ollut pari päivää Helvetinkolun maisemissa ja katsellut kartasta Pirkan reittiä. Koko Pirkan taival on yli 300 kilometriä, eikä minusta ole sitä vaeltamaan yhdeltä istumalta. Mutta, mitä jos, menisikin sen palasissa, kahden-kolmen päivän etapeissa?

Nälkä kasvaa syödessä, sanotaan, joten kohta mietin jo koko Suomen patikointia päästä päähän. No, mikäpä siinä.

Ihan ensimmäiseksi myönnän, että en ole hirveän kokenut pitkänmatkanvaeltaja, eikä plakkarissani ole siis mitään viikkojen lapinvaelluksia, vaan lähinnä muutaman päivän rengasreittejä. Eikä minua oikeasti viikkokausien patikointi edes hirveästi houkuttele. Lisäksi on paljon käytännön syitä miksi suosin lyhyempiä etappeja jotka liittyvät elämäntilanteeseen, kuntoon ja sen sellaiseen. Kaikki kunnia niille jotka vaeltavat Suomen päästä päähän yhdellä reissulla (joita löytyy), mutta minusta ei siihen ole.

Norsu syödään pala kerrallaan.

Muutama käytännön huomio niille jotka sattuvat tämän kirjoituksen pariin. Kirjoitan ensisijaisesti tätä itseäni varten, ja aion ainakin alussa julkaista tätä anonyymisti. En hae muiden hyväksyntää tai sometykkäyksiä tekemisilleni, minua ei kiinnosta peukutusten tai sydänten määrä millään alustalla. En myöskään väitä tekeväni vaellusta millään mittarilla “oikein”, mutta en usko myöskään siihen että on olemassa “oikeaa” tapaa vaeltaa. Säästän hifistelyn niille jotka jaksavat siitä innostua.

Tälläinen projekti on ennenkaikkea suoritus omien rajojen löytämiselle ja kykyjen mittaamiselle. Miten pitkälle jaksan? Miten kauan jaksan?

Käytännön huomioita

En ainakaan aluksi mieti reittiä alusta loppuun. Olen katsellut netistä eri ihmisten Suomi päästä-päähän reittejä, suunnitelmia ja toteumia (ks. vaikka tämä, tämä, tämä, tai tämä, lisää varmasti hakemalla löytyy) ja niistä hahmottui pari erilaista vaihtoehtoa reitin valinnasta ja muutama tärkeä huomio:

• Reitin voi valita joko valtateitä pitkin (lyhyempi ja nopeampi), tai välttää teitä ja kulkea mahdollisimman paljon maastossa (pidempi ja hitaampi).

• Suomen läpi ei kulje yhtenäistä vaellusreittiä (E6 ja E10-reitit eivät ole enää edes “virallisesti” Suomessa olemassa, ja netin perusteella ne eivät näyttäneet olevan aivan kunnossa aiemminkaan).

Itse haluan kulkea mahdollisuuksien mukaan pitkin olemassaolevia pidempiä vaellusreittejä, olkoonkin että ne eivät 1) ole suoria (= pidempiä) ja 2) kulkevat maastossa (= hitaampia). Muuten toki reitillä tulee olemaan paljon teitä, ja näissä mahdollisuuksien mukaan valitsen pienemmät tiet, tai metsätiet jos matka umpimetsän läpi on kohtuullinen (Suomen metsistä löytyy yleensä polkuja vaikkei niitä olisi karttoihin merkittykään, mutta siihen ei voi silti sokeasti luottaa pidemmällä matkalla — lyhyillä “mennään tonne vaan tänään” uskaltaa lähteä ihan vain nenän suuntaan, toki).

Karkea tämän hetken hahmotelma on että jonnekin Peuran polkuun asti pysyn Suomen keskiakselilta lännessä, ja sen jälkeen Oulujärven tienoilla siirryn itäiselle puolelle. Retkikartta.fi:n mukaan Pohjois-Suomessa ainakin merkityt reitit painottuvat enemmän itään. Etelässä pikkuteitä ja metsäteitä on ainakin oman kokemukseni puolesta suhteellisen tiheässä, uskon siis pystyväni välttämään valtatiet varsin hyvin ainakin länsi-itä-akselin vaihtoon asti.

Voisin jatkaa karttojen tuijottelua loputtomasti, mutta on parempi aloittaa jostain ja jatkaa kuin pähkäillä loputtomiin aloittamista. Siispä suunnitelmani on heti seuraavana viikonloppuna lähteä Hankoon ja patikoida sieltä kohti pohjoista. Realistisesti tämä projekti kestää useamman vuoden, siispä pähkäilylle riittää aikaa myöhemminkin.