Minulta jäi viime kerralla matka kesken kantapäiden auettua. Kävin nyt patikoimassa matkan Kuruun, pääosin vain jotta sain sen pois päiväjärjestyksestä, koska olin jo suunnitellut siirtyväni Helvetinjärven alueelle Kurusta. Olin arvioinut matkaksi vähän yli kolmekymmentä kilometriä, helpon kahden päivän matkan. Kartasta olin alustavasti katsonut pari paikkaa majoittumiseen noin 15 km tienoille, ajatuksena että voisin ottaa rennosti molempina päivinä, pysähtyä välillä ihan reilusti vain nauttimaan säästä ja maisemista.

Tähän kohtaan myös osui kesän ensimmäiset kovat hellepäivät, +27C tienoilla päivällä, ja sunnuntaina iltapäivällä mittari kallistui jo yli kolmenkymmenen asteen.

19.6.2021: Kyrönlahti-Enotaipale (23.6 km, 5:38)

Jätin auton Kyrönlahden St1-aseman pihalle ja lähdin matkaan. Yritin lähteä tälle reissulle vähän normaalia kevyemmin, joten jätin teltan kotiin (joka ei ole ihan kevyimmästä päästä, tiedän, kevyempi on toivelistalla) ja pakkasin mukaan tarpin tarpeineen. Sekä runsaasti vettä. Vähän alle kymmenen kiloa, mistä jälkiviisaana olisi voinut varmaan kilon puristaa pois (pakkaan aina liikaa ruokaa – toisaalta olin ajatellut kulkea hitaammin kuin lopulta menin).

Olin katsonut netistä vinkkejä rakkojen hoitoon ja välttelyyn, ja erityisesti tästä löysin vinkit Leukotape P:n käytöstä. Olin käynyt pari päivää aiemmin yöpymässä lähimetsässä ja siitä parin kilometrin matkasta saanut jo oikeaan kantapäähän rakonalun. Laitoin siihen rakkolaastarin ja sitten molempiin jalkoihin tuota urheiluteippiä suojaksi. Sekä otin vanhat, tutut, littaan astutut kevyet vaelluskengät. Näillä selvisin tästä reissusta ilman mitään vaivoja jalkojen suhteen. (Okei, helteen takia toinen pohje rupesi kramppaamaan, mutta vasta jo kun olin ehtinyt kotiin asti. Suolojen tarve on syytä pitää mielessä helteillä.)

Hyttyset alkoivat kyllä tehdä itsensä tiettäväksi heti kun kuljin yhtään metsäisempää taipaletta. Ensimmäisen puskatauon jälkeen ajoitin pysähtymiset peltoaukeiden kohdalle, missä vaivaa on enintään kärpäsistä ja paarmoista. Hyttyset eivät tykkää aukeista paikoista. Tämä siis tarkoitti käytännössä sitä, että tauot piti oikeasti ajoittaa kartan mukaan paikkoihin joissa pystyi pysymään hetken paikallaan! (Hyttyskarkote ei hirveän kauaa pysy hiostavassa säässä iholla.)

Lähdin Kyrönlahdelta yhdeltä iltapäivällä, joten olin hahmotellut majoittuvani neljän-viiden aikaan. Mutta jalat kantoivat hyvin ja kun ensimmäinen leirialue mitä olin kartalta harkinnut osoittautui liian kuusivoittoisaksi (=hyttysiä), päätin jatkaa Parkkuuseen asti.

Näin matkalla “Jakaman reitti” kyltin, mutta siitä ei netistä löytynyt hirveästi tietoja. Liikuntapaikka-tietokannasta löytyy Parkkuun tienoilta vain Sikkilänjoen melontareitti. Löysin Ylöjärven talkoorahojen vuoden 2019 hakutiedoista maininnan Jakamanjärven ympäri rakennetusta ulkoilureitistä. Ehkä se oli tämä näin? Heille voisi vinkata, että sen voisi lisätä tuohon yleiseen tietokantaan.¹

Tankkasin vettä ja sain paikalliselta ohjeet mistä löytyisi lähin toimiva uimapaikka. Parkkuussa näytti rannat olevan pääosin yksityisesti rakennettu, joten päädyin pesemään hiet kunnan venerannalla. Ei varsinainen uimapaikka, mutta hikinen jannu ei rupea kritisoimaan kunhan veteen pääsee…

Hetken viilentelyn jälkeen oli aika etsiä yöpaikka. Alle puolen kilometrin päästä löysin sopivan paikan, läheltä tietä mutta silti poissa suoralta näkölinjalta tieltä tai asumuksista.

Taisin mainita hyttyset? Niitä. On. Nyt. Aivan. Sairaasti. Eikä tämä ei ole pelkästään omakohtainen kokemus. Koska en odottanut tuulta enkä sadetta, pystytin tarpin niin nopeasti kuin vain suinkin pystyin, eli siis puhtaasti sähläten (ihan niin luottavainen en kuitenkaan ole Suomen yön suhteen, etten ihan ilman jotain sadesuojaa viitsi majoittua). Harjanaru sopivaan paikkaan, hyttysverkko kiinni, tarppi päälle ja maahan kiinni. Sitten ryömitään hyttysverkon alle ja sieltä ei poistuta, vaan kurotellaan tavarat verkon alle ja viritellään loppuun sääskiltä suojassa.

Lopulta olut auki, kännykkä akkuun kiinni ja EM-kisat Areenasta pyörimään :-) Yhden yön reissulla ei ole tarvetta pihistellä akun kanssa. Nyt oli ihan hyvä motivaatio muutenkin katsella iltapuhteiden sivussa videoita ja kuunnella podcasteja, sillä hyttyset pitivät koko yön ajan ininäkonserttiaan aivan pään vieressä. Laskin jossain välissä hyttysverkon toisella puolella yli 50 inisijää. Eli volyymiä riitti.

Yö sitten meni siinä jotenkuten. Jotkut sanovat nukkuvansa luonnossa paremmin kuin missään muualla. Minä en, yleensä nukun vähän ja heräillen. Nytkin yöllä havahtuessa tarkistin pakonomaisesti että hyttysverkko oli vielä paikoillaan…

20.6.2021: Enotaipale-Kuru (5.7 km, 1:35)

Aamulla sama homma kääntäen, eli leirin purkaminen niin pitkälle kuin mahdollista suojassa. Mahdollisimman nopeasti tavarat rinkkaan ja liikkeelle. Jatkoin liikkeessä seuraavalle peltoaukealle, jossa vasta pysähdyin hoitamaan aamuhommat ja evästämään.

Kurusta menee bussi Ylöjärven suuntaan—siis sen St1-aseman ohi jonne olin auton jättänyt—kahdesti päivässä, 10:30 ja 17:30. Koska olin nyt jo pidemmällä kuin alunperin suunnittelin, tiesin voivani ehtiä noista aiempaan. Toinen vaihtoehto olisi sitten ollut kokeilla liftiä tai lojua nurmikolla puoli päivää—paahtavassa helteessä. Just.

Olin ihan alunperin suunnitellut reitin Kuruun 65-tien pohjoispuolta maastossa metsäteitä pitkin, mutta osittain ajan ja vielä enemmän hyttysten takia valitsin suoraviivaisemman reitin Kuruun asti. Ei aina tarvitse pakonomaisesti hifistellä maastossa “täydellisellä suorituksella”.

Ehdin myös pistäytyä K-kaupassa ennen bussia (kahvi, pulla, jäätelö ja limu, mikä tervehenkinen taukoateria).

Kokonaisuudessaan suoraviivainen ja melko kevytkin matka, jolle hyttyset toivat oman kutisevan sävynsä.

	19.-20.6.2021	Yhteensä
Kesto	2 pv	19 pv
Matka	29.3 km	372.4 km