Reitti

Olen kevään hinkannut reittiä Karstulasta (Humpin tienristeyksestä) Iisalmelle. Yllä on kuva suunnitelmasta, ja alla kyseisen reitin avaintiedot:

• 228 km kartalta mitattuna (oikeasti 5-10% enemmän, eli veikkaisin 250 km GPS:n mukaan)
• Yhteensä 11 yötä, joista
  • Viisi laavuilla (nukun tuskin laavussa itsessään, ellen saa sisätelttaa viritettyä ötökkäsuojaksi)
  • Kaksi (toivottavasti) hotelleissa
  • Yksi autiotuvassa (toivotaan että tilaa on)
  • Kolme maastossa (veden äärellä)
• Viisi päivää Karstulasta Pihtiputaalle
• Kuusi päivää Pihtiputaalta Iisalmelle
• Kalenterissa kolme päivää joustoa (lähtö tiistaina, Iisalmessa perjantaina) sateen ja loukkaantumisten varalle

Tämä on merkittävästi pidempi matka kuin aiemmin (pisin aiempi 4 päivän vaellus). En olisi tälläiselle lähtenyt missään nimessä Hangosta lähtiessä, mutta tuntemus omista rajoista sekä luottamus itseen ja varusteisiin on kasvanut. Tällä kertaa mukana on myös näyttämisen halua itselle, että pystyy tekemään pidemmän matkan. Sitä on myös hyvä testata kun vielä ollaan ei-ihan-niin-korvessa…

Ja onhan tässä hyvä välipysäkki Pihtiputaalla. Sieltä pääsee helposti tarvittaessa pois. Tälläisessä reppumatkailussa on se etu, että ei ole kiinteisiin suunnitelmiin sidottu.

Varusteet

Olen talven ja kevään aikana hankkinut (ja testannut) varusteita tavoitteenani sekä keventää että pienentää kuormaa. Uusi ja kevyempi teltta, kesäkäyttöön sopiva kevyempi ja pieneen tilaan pakkautuva makuualusta, sekä normaalia makuupussia kevyempi untuvatäkki. Kaikki on testattu tavalla tai toisella kevään aikana ja todettu toimiviksi.

Yksi helmasynneistäni on ollut liian vähäinen veden juonti. Pääsyy on ollut se, että vesipullon kaivaminen on vaatinut rinkan laskemisen maahan. Testasin paria erilaista vaihtoehtoa pullon roikuttamiseen käsien ulottuvilla, mutta päädyin lopulta juomarakkoon. Toinen osa nestehuoltoa on käyttöveden kerääminen. Vesi painaa. Aiemmin olen täytellyt vesipulloa joko paikallisten avulla, kaivoista, tai tarvittaessa keittänyt luonnonvettä. Veden keittäminen juomista varten vie kuitenkin polttoainetta… Isompi vesisäkki on toiminut myös ihan hyvin, mutta se edellyttää joko leiriltä vedenhakuun lähtemistä tai ylimääräisen painon kantamista viimeiseltä vedensaantipaikalta leirille asti. Joten lisäsin vedensuodattimen varusteisiin. En ole sillä tehnyt pidempiä matkoja vielä, mutta kyllä se on toiminut siten kuten olen sitä päässyt luonnossa testaamaan.

Yksi tietoisesti painavampi valinta on korvata jetboil erillisellä pannu/kannukokoelmalla. Otan trangiasetistä keittoastiat ja erikseen kevyen polttimen. Sää voi muuttua, mutta ainakin toistaiseksi kesä on ollut varsin kuiva joten metsäpalovaroituksen jatkuminen reissunkin yli on täysin mahdollista. Nuotiot jäänevät siis pois. Koska ruuan valmistus nuotiolla ei olle mahdollista, niin haluan tällä tavalla saada myös muita vaihtoehtoja ruuan valmistamista varten kuin pelkän kuuman veden käyttö (jos vaikka saisi kalaa tai löytyisi sieniä kuivaruuan jatkeeksi).

Sää

Saas nähdä! Tätä kirjoittaessa ennusteet ulottuvat 10.7. asti, eli ei ihan vielä edes matkan alkuun. Kesäkuun toinen puoli oli helteinen ja kuiva, mutta ensi viikolla sään pitäisi vähän viiletä. Toisaalta… ennusteilla on taipumus kuivahtaa. Alla on ennuste Karstulaan. Sitä pitää osata tulkita: vaikka kuvassa on sadetta, sen todennäköisyys ja määrät ovat pieniä. Ennusteessa siis veikataan kuuroja, ei rintamasadetta.

Noh. Ellei pitkän aikavälin ennuste veikkaa pelkkää kuivaa säätä päivää ennen lähtöä, joudun jokatapauksessa varautumaan sateeseen. Ei sitä vettä melkein kahta viikkoa yhtä soittoa voi kuitenkaan kesällä tulla! Lähinnä pohdinta liittyy siihen kuinka monta varapäivää kolmesta voin käyttää sateen pitämiseen. Yhden, ehkä kaksi aivan matkan loppupäässä, mutta jos enemmän uhkaa tulla niin maastossa pitää edetä vaikka taivaalta tulisi vettä.

Välihuolto

Pihtiputaalta saan ainakin jonkin sortin evästäydennystä. Siellä on ruokakauppojen lisäksi hotelli ja “rauta-sport”—selvitän vielä miten paljon joustoa hotellivarauksen kanssa on, sekä löytyykö tuosta liikkeestä jonka nimesäs on “sport” mahdollisesti kaasupatruunoita. Iisalmen majoitusvaraukset voi tehdä vasta kun on parempi arvaus siitä milloin sinne pääsee.

Sähköt

Latausmahdollisuuksia tuskin löytyy hirveästi matkan varrelta, joten elektroniikan ja sähkön käytön suhteen pitää olla huolellinen. Puhelin suurimmaksi osaksi joko lentotilassa tai muuten energiansäästötilassa. Tarvitsen sähköä kännykkään sekä Polarin GPS-kelloon, myös otsalamppuun mutta sille tuskin tulee niin hirveästi Suomen keskikesällä käyttöä. Otan mukaan myös kevyet BT-kuulokkeet, mutta se suurin energiasyöppö on aina kännykkä. Olen harkinnut aurinkopanelilla varustettua akkua, mutta olen lukenut niiden käytöstä vähän ristiriitaisia kommentteja—nyt mennään ihan vain kahdella järeällä vara-akulla.

Ruuat

Rupean ensi viikolla pakkaamaan rinkkaa valmiiksi, ja käyn samalla sitten läpi ruuat. Pohja muodostuu valmiskuivaruuista eri muodoissa (valmispussiruuat, muussijauhe, pasta, puurot, pussikeitot), sen päälle otan mukaan ruisleipää, voita ja salamia (molemmat säilyvät lämpimässäkin useita päiviä) ja ekana päivänä nautittavaksi omenoita tai satsumoita. Suolapähkinöitä ja riittävästi namia mukaan. Rusinoita ja eväspatukoita välipaloiksi. Mausteita.

Ruuan suhteen isoin haaste tulee olemaan välietappi Pihtiputaalla. Matka sieltä Iisalmeen on pidempi, eikä ole järkeä varata koko matkalle ruokaa valmiiksi rinkkaan. En voi laskea valmiskuivaruokien löytymisen varaan, mutta erilaista muuta kuivaruokaa kaupoista aina löytyy. Pihtiputaan jälkeen ensimmäinen yöpyminen on laavulla, eli jos metsäpalovaroitus ei voimassa, niin siellä ainakin saa sitten nuotiomakkaraa 😀

Ruokapuolella ei loppujenlopuksi mitään hirveän kummoista—melko perus. Oma kuriositeettini on ruisleivän ja salamin ottaminen mukaan. Jotenkin, kivellä tai kannolla taukoa pitäen, niiden popsiminen puiden latvusten kahinassa … vain maistuu niin hyvältä.