Rupesin sitten vuoden loppupuolella hahmottelemaan tulevaa reittiä. Kajaanin jälkeen alkaisi Kainuu ja sen jälkeen Lappi, ja odotin pääseväni entistä enemmän “oikeille” vaellusreiteille.

Kajaanista Oulankaan, eli siis Karhunkierrokselle olisi karkeasti kaksi reittiä—läntinen, Syötteen kautta ja itäinen Hossan kautta. Aluksi suunnittelin Syötteen kautta kulkevaa reittiä, mutta kallistuin lopulta kuitenkin itään jotta saisin koukattua Hossan kautta. Työkaveri suositteli sitä ja vinkkasi että Julma-Ölkyssä kannattaa viettää päivä. Sinne siis!

Kajaani-Suomussalmi-Hossa

Etappien suunnittelu käy koko ajan haastavammaksi. Etelästä Kajaaniin ja Hossan korkeudelle matkat vieveät jo merkittävästi aikaa. Jos on polttava tarve kyllä sitä edestakaisin ajaa (kuten viime syksynä), mutta—ehkä mieluummin ei.

Joten minimoidakseni edestakaisin reissaamisen suunnittelin noin kolmen viikon vaelluksen joka veisi Kajaanista Suomussalmeen ja sieltä Hossaan. Matkan alussa olisi mahdollisuus vielä helposti tankata ruokaa myös Ristijärvellä ja Hyrynsalmella. Matka Suomussalmelle tarjoaa myös hyvän mahdollisuuden tunnustella omaa kuntoa ja jaksamista, ja tarvittaessa levätä siellä pidempään tai (toivottavasti epätodennäköisessa tilanteessa) katkaista matka kokonaan.

Suomussalmelta koukkaisin itärajan retkeilyreitille ja etenisin sitä pitkin sitten pohjoiseen.

Olen lueskellut muiden kokemuksia ko. reitiltä ja olen nähnyt kommentteja siitä, että reitti on ainakin paikoitellen rapistunut pahasti. Myös luontoon.fi sivustolla varoitetaan “Itärajan reitistä kiinnostuneet vaeltajat! Itärajan kesäretkeilyreittiä ylläpidetään enää välillä Hossa - Martinselkosen Eräkeskus. Muilta osin reitti on heikossa kunnossa eikä retkeilyn turvallisuutta voida enää taata.” Pitää siis varautua siihen, ettei aina pysty etenemään varsinkaan soiden poikki jos pitkospuut ovat kokonaan lahonneet pois (joo, ja vaelluskumpparit on ehdoton muodinmukainen kenkävalinta tälle matkalle).

Laskin että Kajaani-Suomussalmi olisi kuuden päivän matka kuten myös Suomussalmesta Hossaan. Lepopäivineen se pitäisi onnistua alle kahdessa viikossa. Olen varannut matkaan kolme viikkoa, eli varalla on kokonaisen viikon päivät jotka voin hyödyntää lyhyempiin päivämatkoihin, taukoihin sadepäiviä varten sekä mahdollisuus pakittaa ja kiertää toista reittiä sensijaan että puskee hammasta purren huonoon maastoon.

Kartasta arvioin koko matkaksi 280 kilometriä. Ehdottomasti pisin yhdellä vaelluksella tekemäni matka, mutta olen myös varannut sille suhteessa paljon enemmän aikaa kuin aiemmin. En itse pidä sitä mitenkään yliampuvana tavoitteena.

Laskeskelin, että yöpyisin maastossa eli siis teltassa kolme yötä, autiotuvilla neljä, laavuilla kaksi, hotellissa kaksi ja leirintäalueilla kaksi (joko teltassa tai mieluummin ehkä mökissä). Lisäksi Kajaanissa pitänee yöpyä yksi yö sinne mennessä—junat ja lennot ovat iltapäivällä tai illalla perillä ja parin tunnin patikoinnilla illassa ei vielä pääse Kajaanin taajama-alueelta pois (eikä itään päin mennessä näytä ennen Jormuaa olevan laavuja tai tulipaikkoja). Parempi tankata aamulla hotelliaamiaisella ja lähteä reippaana matkaan.

Tällä haasteella on pari haastetta. Yksi on se, että Suomussalmen jälkeen ei ole juuri paikkoja ruokatäydennykselle. Martinselkosen eräkeskuksessa on kahvila, joten hyvänmielen pullaa ja kaffetta ja namia ainakin saa tankattua ja ehkä ateriankin, mutta tuskin muuta evästä. Sitten Juntusrannan kylältä löytyy kyläkauppa, mutta se on suunnitellulta reitiltä 10 kilometrin ylimääräinen lenkki, eli se on hyvä hätätilannetta varten (jos vaikka älytön oluenmakkaranhimo iskee), mutta ei sovi etapiksi varsinaiseen reittisuunnitelmaan. Hossan leirintäalueella on sitten pieni puoti, mutta siellä tod. näk. menee enää mässyttämiseksi koska se on matkan päätepiste eikä enää retkimuonan tankkauspiste.

Toinen haaste on miten päästä Hossasta pois? Hossabussi alkaa liikennöimään vasta myöhemmin kesäkuussa! 🤔 Noh, pistetään sitten vaikka peukkua pystyyn tienvarressa tai soitetaan kumijalka—ei se enää tässä konkurssissa tunnu. Yksi vaihtoehto on, että jos välipäiviä ei ole tarvittu ja jalka vielä kantaa Hossassa, niin vietän siellä aikaa ja matkaan länteen vitostien varteen, josta sitten bussilla pois. (Mutten pidä sitä kyllä kovinkaan todennäköisenä vaihtoehtona.)

Hossa-Kuusamo

Haluaisin tänä vuonna päästä vähintäänkin Kuusamoon, n. 160 km Hossasta. Ajattelin että lähden Hossasta aika rauhallisesti ja kävisin myös päivän verran melomassa Julma-Ölkyssä.

Hossassa on varmasti katsottavaa ja nautittavaa, mutta sen jälkeen suuntaisin ensin länteen vitostielle, ja sieltä Kylmänluoman retkeilyalueelle josta sitten pikkuhiljaa pohjoiseen päin kutakuinkin vitos- ja 20-tien välimaastossa. Vaikka odotankin Hossan ja Kylmäluoman olevan ihan mukavia pätkiä, on niiden jälkeen matkaa vielä neljän päivän verran pääosin metsäteitä pitkin. Tuolla matkalla ei ole edes hirveästi valtion metsiä!¹

Toisaalta voisin myös mennä Kuusamoon Hossasta itäisempää reittiä (jolloin pitäisi varmaan jättää Julma-Ölkky tosin väliin) Närängän luonnonmetsien ja Iivaaran luonnonsuojelualueen kautta. Hahmottelin että se veisi saman kuusi päivää kuin Kylmänluoman kautta. Toisaalta näiden välistä voisi mennä Kuusamoon reittiä joka menisi pääosin metsäteitä, mutta olisi parisen päivää lyhyempi.

Teen päätöksen tästä reitistä varmaankin vasta kun tiedän milloin ja miten pitkäksi aikaa pääsisin lähtemään. Melko varmaa on kuitenkin, etten sitä ennen elokuuta ainakaan tekisi, saattaisi mennä syyskuun alkupuolellekin.

2024

Minulla on toive päästä Nuorgamiin ensi vuonna, mutta se vaatii jo melkoista panostusta. En tietenkään ole lopullista reittiä vielä lyönyt lukkoon, mutta ainakin yhdellä hahmotelmalla Kuusamosta on Nuorgamiin 860 kilometriä (todellisuus todennäköisesti ±50 km). Jos 2023 tavoite on “vain” 400 km niin se on siitäkin jo yli tuplat!!

Ajattelin jaotella reitin näin:

• Kuusamo-Salla n. 10-12 pv
• Salla-Saariselkä-Ivalo n. 1 kk
• Ivalo-Sevettijärvi Inarijärvellä meloen n. 1-2 vk
• Sevettijärvi-Nuorgam 4-5 pv

En ole ihan niin hölmö että lähtisin Inarijärvelle melomaan yksin! Joten pitää kasata kaveripiiristä porukka sinne, joka vaatii aika paljon suunnittelua ja aikataulujen yhteensovittamaista (siksi se kannattaakin aloittaa jo tänä vuonna). Pitää lisäksi alkaa pistämään rahaa sukanvarteen, sillä pelkillä vuosilomilla (joille minulla on käyttöä muuhunkin kuin pitkänmatkanvaeltamiseen!) ei nämä matkat onnistu, vaan pitää ottaa ihan oikeata palkatonta vapaata töistä.

Nuorgamiin pääsy ensi vuonna on ehkä juuri ja juuri mahdollisuuksien rajoissa—yritän kuitenkin, mutta pitää varautua henkisesti siihen, että jää vuoden 2025 puolelle.

Tässä taannoin kertoessani tästä projektista minulta kysyttiin mitä aion tehdä kun pääsen Nuorgamiin (eli Rajahaaraan, Tenon rannalle, pohjoisimpaan kohtaan)—jatkanko siitä jäämeren rannalle?

“Ei. Soitan taksin.”