Yksi haaste jatkossa tulee olemaan matkustaminen kunkin etapin alkuun ja pois lopusta. Mitä edemmäs kuljen, sitä harvemmassa ovat ne valtatiet joissa kulkee säännöllistä bussiliikennettä, puhumattakaan kaupungeista junayhteyksillä.

Seuraavalle etapille halusin myös kulkea tällä kertaa koko matkan julkisilla, joten yhteyksien toimivuus aivan pääkaupunkiseudulta on tärkeä kriteeri. Ähtäriin pääsee junalla — mutta mistä pääsee takaisin? Tätä miettiessä olen varmaan kuluttanut googlen kartan ja aikatauluhaut puhki.

Kuka tahansa joka on Suomea reissannut etelä-pohjoinen akselilla tietää, että suomessa on ne tietyt pitkittäissuuntaiset pääväylät. Vaikka pikkuteitä on toki paljon lisää, käytännössä kuitenkin suurin osa valtakunnan liikenteestä keskittyy pääväylille. Tämä pätee erityisesti julkiseen liikenteeseen. Siksi ne ovat tärkeitä tulevaa reittiä hahmotellessa.

Hahmottelin alla olevaan karttaan sen missä Ähtäri sijaitsee, ja mitkä ovat jatkoa ajatellen oleelliset pääväylät.

Jos olisin tätä miettinyt vähän aiemmin, olisin ehkä lähtenyt Tampereelta ennemmin koilliseen kuin pohjoiseen. Voisin toki jatkaa Ähtäristä edelleen pohjoiseen Oulun suuntaan pikkuteitä pitkin, mutta kulkeminen välipisteisiin ja takaisin muuttuu tosi vaikeaksi.

Tampere on kuitenkin Suomen toiseksi suurimman asutuskeskittymän keskiössä, ja sen ansiosta julkinen liikenne sen lähiympäristössä oli vielä toimivaa. Siitä ehkä saa vähän vääristyneen kuvan liikkumisen helppoudesta. Ähtäri taas on historiallisten sattumusten takia vielä onneksi junaliikenteen tavoitettavissa, mutta siitä pohjoiseen ainoat realistiset liikenneyhteydet löytyvät valtateiden varrelta. Siinä suhteessa Ähtäri on kinkkinen paikka, sillä minun on pakko siirtyä nyt vahvasti joko länteen (E8) tai itään (E75).

Kumpikin näistä on kaukana (150 km E8:lle, 100 km E75:lle suorinta eli isojen teiden vartta), mutta länteen E12 olisi onneksi välissä (Vaasan liikenne) ja itään 13-tie, joissa molemmissa kulkee ainakin joitain busseja.

Haluaisin Oulujärvelle — en ole koskaan käynyt siellä! Tässä suhteessa suunta on selvä, eli lähdetään itäänpäin. Olen miettinyt alustavasti että voisin jatkaa Iisalmeen, ja sieltä sitten Kajaaniin. Ehkä. Ne menevät ensi vuodelle jokatapauksessa.

Lyhyellä aikavälillä kuitenkin matkat väistämättä pitenevät, koska yhteyksiä on hankalampi löytää tai ne ovat kiemuraisia ja pitkiä. Onneksi 13-tietä pitkin kulkee päivittäin Onnibussin nopea C13-vuoro. Katsoin, että bussi pysähtyy Saarijärvellä ja Humpissa. Päädyin lopulta Saarijärveen, ja hahmottelin QGIS:ssä reitin joka kulkee pienempiä teitä ja maastopolkuja pitkin, ja kulkee useamman karttaan merkityn laavun, kodan ja tulipaikan ohi. Yhteensä matkaa kertyy noin 100 kilometriä.

100 kilometriä! Pisin etappini tähän asti oli 71 kilometriä. Saarijärvelle pääsisi toki suorempaa isojen teiden vartta pitkin, mutta se ei ole mielekästä. Pikkutiet ja maasto on kuitenkin sitä mistä haluan matkalla nauttia.

Viisi päivää, mukaanlukien siirtymät. Kolmen päivän matkat pystyn vielä ajoittamaan melko helposti työviikkoon — perjantain pitäminen vapaana ei vielä vaadi hirveätä kalenterijumppaa — mutta alle viiden päivän ei matka järkevästi mene¹. Käytännössä tämä matka vaatii jo ihan erikseen loman ottamista ja kalenterin raivaamista sitä varten. Vaikka olen suunnitellut matkaa jo syyskuun alusta, käytännössä eri rajoitteiden takia vain viikko 42 eli lokakuun puoliväli on ainoa mahdollinen ajanjakso tänä vuonna suorittaa Ähtäri-Saarijärvi etappi.

Pystyn jonkin verran vaikuttamaan päiviin, eli lähtö voi olla maanantaina, tiistaina tai keskiviikkona, ja voin ottaa tarvittaessa maastossa lepopäivän tai kaksikin. Muutama sadepäivä ei siis haittaa, mutta sateessa en koko viikkoa suostu kulkemaan. Pitää toivoa että sää suosisi!!