Kerroin aiemmin pohtivani mitä reittiä edetä pohjoiseen, henkisenä maalina tällä hetkellä Nokia. Nokia, koska siellä on juna-asema, ja se on varsin lähellä Pirkan taipaleen eteläisintä pistettä. Päätin kahdesta karkeasta reittilinjasta valita itäisemmän, sen jossa välimaalina on Toijala. Yksi syy on ihan käytännöllisyys: nopea juna-yhteys sekä taaja-alueella olevat liikkeet mahdollistavat helpomman tankkauksen matkalla. Toiseksi, huomasin Lempäälästä sopivasti pohjoiseen kulkevan Birgitan polun. Olen jo aiemmin päättänyt kulkea “virallisia” luontoreittejä jos ne vain suinkin sattuvat matkalle, hyväksyen sen jos ne eivät ihan suorin reitti olisikaan… (viimeisin tulee Pirkan taipaleella ihan päivänselväksi, siinä on pitkä itä-länsi suuntainen mutka.)

Mutta… vielä pitäisi hahmottaa mikä olisi konkreettisesti reitti Forssasta Toijalaan ja Toijalasta Nokialle.

Olen vähän hifistellyt teknologialla reittejä suunnitellessa. Toisen etapin jälkeen aloin käyttämään ilmaista QGIS-ohjelmaa sekä toteutuneen GPS-pohjaisen reitin tarkasteluun, että tulevan reittipätkän suunnitteluun. Eikä tarvitse maastoa tihrustaa millään sekundakartalla, sillä Suomen kartat aina maastokarttoihin asti saa Kapsi-palvelusta suoraan QGIS:iin karttapohjiksi. Viimeisin oivallukseni oli huomata, että myös ulkoilureitit sekä laavut ymv. ovat saatavilla yhteensopivassa muodossa LIPAS-palvelusta.

En ole ennen GIS-ohjelmistoja käyttänyt joten olen matkan varrella oppinut koko ajan uusia kikkoja sen käytöstä. Tällä hetkellä olen käyttänyt sitä reittien hahmotteluun. Reiteille määrittelin myös ulkoasun jossa kartalle tulee automaattisesti reitin pituus sekä markkerit kilometrin välein. Käytin Torronsuolla tälläisestä pohjasta tekemääni kustomoitua karttaprinttiä ja se toimi varsin (sain sen jopa osumaan oikein 1:25000 mittakaavaan).

Aiemmin selailin retkikartta.fi-palvelua etsiessäni laavuja ja leiripaikkoja, mutta nyt saan ne suoraan QGIS-karttanäkymään. Helpottaa huomattavasti niiden etsiskelyä!

Tai nopeuttaa sen tajuamista, että niitä ei reitillä ole.

Kun piilotan karttapohjan mutta jätän LIPAS-palvelusta ulkoilureitit ja kiinnepisteet päälle saan seuraavanlaisen näkymän (viivat ovat reittihahmotelmia):

Käytännön huomio on se, että Forssasta pohjoiseen ei ole hirveästi laavuja tai leiripaikkoja, ei ainakaan LIPAS-kannassa. Nyt pallottelen sen kanssa menisinkö Forssasta sille ainoalle vaihtoehdolle eli Särki-Tiirin laavulle vai en. Matkaa sinne tulee yli 25 kilometriä joka on aika paljon vaadittu yhtenä päivänä, varsinkin kun tuskin pääsen Forssaan ihan heti aamusta (okei, tarkistin: 9:58 näyttää olevan perillä arkisin ensimmäinen mahdollinen julkinen yhteys, ei välttämättä ihan niin paha). Jos saisin kevennettyä kuorman minimiin? Eli ensisijaisesti jättäisin siis teltan pois. Jokainen kilo selässä on aina kilometrejä maastossa. Tai teillä, koska tuo ensimmäinen väli on pakko pyrkiä tekemään helppokulkuisia reittejä pitkin.

Toisaalta jos jätän teltan pois, missä yövyn seuraavan yön? Seuraavat laavut ovat vasta Toijalan korkeudella eli niistä ei mitään iloa sille välille ole. Särki-Tiirin laavulta on Toijalaan yli 31 kilometriä. Pistäisin varmaan koko projektille pillit pussiin jos yrittäisin kulkea tuon välin yhdessä päivässä. (Ehkä kevyemmällä varustuksella; kevyellä repulla on joskus tullut tehtyä vastaavia lenkkejä. Niistäkin on jo ikävuosia välissä.) Ergo, pakko yöpyä jossain. Ilman telttaa taivasalla syksyisessä Hämeessä? Ei kuulosta hyvältä. Tarppi ehkä? Vai ottaisiko riskin, ja yöpyisi (omin luvin) satunnaisessa vastaan tulevassa ladossa, tai (tyhjän) mökin liiterissä tai vastaavassa?

Jos sitten illalla suojaa ei tunnu löytyvän, eivätkä jalat kanna enää metriäkään, niin ainahan sitä saa taksin paikalle… vaikka se miten luovuttamiselta tuntuukin, mutta turha sitä on itseä kylmettää kuoliaaksi pelkän ulkokultaisen ylpeyden takia.

Toijalasta pohjoiseen sensijaan matkalla on useampi sopiville etäisyyksille osuvaa laavua ja teltan voi huoletta jättää pois. Ensimmäinen yöpyminen olisi Maasaaren laavulla. Sinne on vähän lyhyempi päivämatka, vain noin 15 kilometriä, ja seuraava väli Ammejärven laavulle olisi etapin pisin eli arviolta 22 kilometriä. Viimeinen pätkä Nokian rautatieasemalle on noin 19 km. Kevennetyllä rinkalla ei haaste eikä mikään.

Jos kiertäisin Pyhäjärven länsipuolelta pääsisin kulkemaan metsäteitä enemmän. Tältä puolelta saapuessa jostain Pirkkalan tienoilta eteenpäin koko matka on väistämättä kevyen liikenteen väylää ja taajama-aluetta, eli kannaltani vähän tylsempää. No, ei niitä reittejä aina voi välttää.

Tässä on väistämättä nyt suunnitelmat jo aika pitkälle. Forssasta Nokialle on Toijalan kautta noin 115 kilometriä, mikä on kuitenkin 60% tähän asti tehdystä matkasta. Eipä siis nuolaista ennen kuin tipahtaa, ennen Pirkan taivalta on päästävä Nokialle, ja ennen Nokiaa on päästävä Toijalaan…